tiistai 15. joulukuuta 2015

Terveisiä Online Educasta Berliinistä

Online Educa on vuotuinen opetusteknologiakonferenssi, joka järjestettiin 21. kerran joulukuussa 2015. Se kokoaa opetus- ja teknologia-alan toimijoita opettajista yritysmaailman edustajiin esittelemään uusimpia pedagogisia toimintatapoja ja välineistöä sekä verkostoitumaan. Jyväskylän yliopiston IT-palveluista Online Educaan osallistui IT-asiantuntija Merja Laamanen, joka kokosi konferenssin antia Taitavaksi!-blogin lukijoille.

Kuva: CC BY 2.0 DE ICWE GmbH / OEB

Maailma muuttuu. Hallitsemmeko me muutosta vai muutos meitä?

Elämme alati muuttuvassa maailmassa. Muutoksia on hankala ennustaa; innovaatiot synnyttävät uusia aloja ja markkinoiden ja maailmanpolitiikan heilahtelut vaikuttavat myös koulutukseen. Opetussuunnitelmat laahaavat väistämättä jäljessä. Tämä on haastavaa aikaa myös koulutusorganisaatioille. Esimerkiksi teknisillä aloilla pitäisi pystyä antamaan opiskelijoille valmiudet toimia myös sellaisissa työtehtävissä joita ei vielä edes ole olemassa.

Muodollinen koulutus ei tulevaisuudessakaan takaa työllistymistä. Vain sillä on väliä, mitä osaat - mutta sillä ole merkitystä, miten sen olet oppinut. Sosiaalinen oppiminen on nousussa. Tällä tarkoitetaan toimintaa, jonka periaatteita ovat autonomia, välittömyys, kollegiaalisuus, leikkisyys, anteliaisuus sekä asioiden tekeminen koko maailman nähtäville. Sosiaalista oppimista ilmentävät esimerkiksi amatöörien tuottamat YouTube-videot tai wikipediasivustot.

MOOCien sertifiointi

MOOCien (Massive Open Online Course) eli kaikille vapaiden verkkokurssien sertifiointia, laatuvaatimuksia ja osallistujien tunnistamista pohdittiin useissa puheenvuoroissa. Keinoiksi ehdotettiin esimerkiksi yliopistojen alliansseja, laadunvarmistusjärjestelmiä ja MOOCien luokittelua siten, että ne on helppo linkittää akkreditointi- ja tutkintojärjestelmiin. Yhtenä haasteena on myös se, kuinka MOOCeja voisi kehittää edelleen, jotta myös ei-korkeakoulutettujen olisi helpompi osallistua niihin. MOOCien osallistujat kun ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja. 

Digitaalinen kansalaisuus

Kuva: CC BY 2.0 DE ICWE GmbH / OEB
Yksityisyyden suoja puhuttaa myös koulumaailmassa. Tieto on valtaa ja tietotekniikka valtaa alaa kodintekniikkaa myöten. Meistä kerätään paljon tietoa eri palveluihin, mutta kuka hallitsee tietoa meistä? Digitaalisiin kansalaistaitoihin kuuluu kriittisyys, uskallus kyseenalaistaa sekä vaatia todisteita. Teknologian äärellä kannattaa aina kysyä, kenen etuja – kaupallisia tai muita – se palvelee. Teknologia tekee meistä myös entistä haavoittuvaisempia.

Big data

Yliopistojen puolestaan pitäisi hyödyntää enemmän big dataa. Sen avulla yliopistot pystyisivät paitsi tunnistamaan opiskelijoiden tarpeita ja palvelemaan heitä paremmin, myös markkinoimaan itseään potentiaalisille opiskelijoille, vahvistamaan yritysyhteistyötä, ennustamaan tulevia trendejä ja hallitsemaan muutoksia. Yliopistojen tulisi ennen kaikkea tarjota opiskelijoille ja työnantajille väyliä löytää toisensa. 

Ei digiloikkaa ilman pedagogiikkaa

Kuva: CC BY 2.0 DE ICWE GmbH / OEB
Koulutuksen todettiin olevan hankala ala uusille innovaatioille. Kouluttajat pitävät itseään asiantuntijoina, joten heidän on hankala astua oppijan rooliin. Opettajat puolestaan ovat hankalassa välikädessä: heitä pidetään avainasemassa digitaalisten taitojen kouluttamisessa, mutta opettajankoulutuksessa ei ole välttämättä annettu tähän riittäviä valmiuksia. Pelkkä tietokone luokassa ei riitä: teknologialla ei ole vaikutusta, ellei sitä käytetä pedagogisesti mielekkäällä tavalla!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti