Miten digistrategia kannattaisi luoda ja jalkauttaa korkeakoulussa? Millaisista tekijöistä rakentuu aktiivista oppimista tukeva luokkahuone? Miksi opettajan kannattaa kokeilla perinteisen luennon sijaan käänteistä opetusta? Entä voiko mitä tahansa aihetta, esimerkiksi pedagogiikkaa tai vuorovaikutusta oppia ja opettaa verkossa? Muun muassa näitä näkökulmia valotettiin Pedaforum-päivillä elokuun puolivälissä Vaasassa - kuin Strömsössä –hengessä.
Monessa korkeakoulussa, mm. Lappeenrannan teknisessä korkeakoulussa, on vastikään työstetty Koulutuksen digistrategiaa 2020 moniäänisesti, sillä koulutuksesta vastaavan vararehtorin työryhmän muodostivat henkilöt yli yksikkörajojen: edustajia opetusteknologiayksiköstä, tietohallinnosta, tukipalveluista, opettajista ja opiskelijoista. Digistrategian jalkauttamista helpottaa se, että korkeakoulun hallitus, yksiköiden johtajat ja koulutusohjelmavastaavat seisovat vahvasti sen takana.
LUTissa uskalletaan käyttää myös mittareita: yhtenä tavoitteena on kasvattaa opettajien tuottaman digitaalisen opetuksen määrää ja on sovittu, että kukin opettaja ottaa joitakin uusia tvt-työkaluja käyttöönsä omassa opetuksessaan. Samalla on varmistettu toimivat digioppimista tukevat tukipalvelut kokonaisuudessaan: ei pelkästään opetusteknologian osalta, vaan myös kirjaston, tilapalveluiden ja tietohallinnon palvelut.
Flipped classroom – opetusmetodi oli näkyvästi esillä seminaaripäivillä. UEFin tuttavallisesti nimittämät flippari-opettajat kääntävät perinteisen kuuntelulle rakentuvan luokkakulttuurin ylösalaisin. Opiskelijat perehtyvät etukäteen perusasioihin videoklipeistä tai kirjoista - ja kontaktiopetuksessa aktiivisesti keskustellaan, kysellään, nostetaan esille asioita joita ei ymmärretty ja näin syvennetään tietämystä yhdessä. Flippaus oppijakeskeisenä menetelmänä onnistuu parhaiten, jos aihe on opettajalle tuttu ja ennen videoiden tuottamista hän tekee huolellisesti ydinainesanalyysin. Osa oppijoista voi kokea menetelmän työläänä – mutta toisaalta: oppimisen eteen on yleensä nähtävä vaivaa.
Ruotsalaiset Marie Leijon ja Lena Dafgård pureutuivat puheenvuoroissaan ”tilapedagogiikkaan”: “design for learningissa” tila on järjestetty uudelleen sijoittamalla ympäri luokkaa joukko pyöreitä pöytiä, screenejä ja valkotauluja – ja jopa melua estäviä ”noice captures” -ratkaisuja. Nyt opettajan paikka onkin keskellä huonetta, josta hänen on helppoa seurata pienryhmien työskentelyä sekä havaita oppimisen etenemistä ja nostaa esille ryhmien tuotoksista erityisiä näkökulmia. Vastaavasti kun tila sallii uudenlaisen tavan toimia, opiskelijoilta edellytetään mm. taitoa neuvotella ryhmissä ja toisinaan epävarmuudenkin sietoa (”design in learning”).
Katarina Winka Umeån yliopistosta rohkaisee opettajia tekemään opetusporfolion, joka on laajempi kuin CV. ”Portfoliossa on olennaista pohtia omaa opetusfilosofiaa – sekä liittää siihen konkreettisia asioita, kuten esimerkkejä työstä ja vertaisten arviointia. Opettajan tulisikin avata osaamistaan kuten tutkija vastaten kysymyksiin: mitä olen tehnyt (cv), miten olen tehnyt, miksi ja mitkä ovat ratkaisuja valinnoistani. ”
Summasummarum: yhdestä suusta todettiin, että jälleen kerran opettajien ja suunnittelijoiden avoin kokemusten jakaminen ja myös haasteista keskusteleminen voimaannuttivat. Monella on repussa nippu uusia kehittämisideoita kokeiltavaksi omassa talossaan! Seuraavan kerran tavataan ensi syksynä Turussa.
Lisätietoja aiheista ja esityksistä löydät: http://www.uva.fi/fi/sites/pedaforum2017/programme/
